NOVA SCOTIA DUCK TOLLING RETRIEVER

Blog

view:  full / summary

Hurjan pitkästä aikaa!

Posted by picolinan at 08:08 AM on May 15, 2008 Comments comments (0)
Onpa nyt päässyt repsahtamaan sivujen ylläpito, hyi minä. On ollut kovasti reissua sinne sun tänne ja kyllähän tuo Tiukuliinu pitää huolen, että puuhaa on.
Mihinkäs sitä on viimeksi jäätykään... No lähdetäänpä ihan vain kuulumisista. Piina on ottanut väliin takapakkia istumisessa ja luoksetulossa, mutta ahkeralla harjoittelulla ollaan päästy ruotuun taas. Huomasin hetki sitten, että käsimerkit ovat Piinulle mieluisat, joten kaikki uusi saa käsimerkin kaveriksi vihjesanaan. Hihnassa kuljetaan jo suht nätisti, mutta riekkumiskohtaus on joka lenkillä tullut tavaksi sad Olen tällöin napannut tiukun syliin rauhoittumaan, mutta pitemmän päälle pennun kasvaessa, ei tuo syliin nappaus enää niin helposti käykään, joten olenkin nyt kyykistynyt alas passiiviseksi patsaaksi. Ohitukset menisi muuten hienosti ilman makkaraa, mutta suloinen pentu vetää kaikkia vastaantulijoita luokse, kuin sokeri muurahaisia. On myös valveutuneita ihmisiä, jotka ovat kysyneet kaukaa, että onko menossa koulutustuokio ja myöntävän vastauksen kuullessaan, ovat eleettömästi kulkeneet ohi. Piina on ollut hiukan kummissaan näistä "töykeistä" ihmisistä, jotka eivät Hänen Majesteettiaan tulleet paijaamaan, hah!

Piina on matkustellut hurjasti siellä sun täällä, oikea kyläluuta vielä kehkeytyy tuosta neidistä. Olemme käyneet Kemijärvellä, Tannilassa mökillä ja Pyhätunturilla.
Mökillä oli valitettavasti lampi vielä jäässä, niin ei Tiuku päässyt uimaan asti, mutta pelottomasti säntäsi suoraan avoimeen rantaveteen kahlaamaan. Mökillä oli muutenkin hurrrjan hauskaa, oli kaikenlaista kivaa syötävää, mitä Alma-tädiltä oli hangen alle keväämmällä jäänyt huomaamatta. Yöllä käytiin 4 aikaan kävelemässä lammen ympäri ja kuunneltiin lintujen ääniä. Piina oli kovin tohkeissaan ja tarkkana soidinmenoista.

Näytin riistaa Piinalla toiseen otteeseen pari viikkoa sitten ja huomasi kyllä, kuinka selkeästi iän karttuminen on tuonut aivan uudenlaisen innon riistaan. Pari kertaa myös heitin siiven sisällä kauemmas ja Piina haki siiven minulle. Leikin varjolla Piina on palautellut leluja ja silloin hurjasti kehuttu, mutta varsinaista noutamista en ole omin päin uskaltanut alkaa opettaa. Tässä kuitenkin aletaan katselemaan taipparimateriaalia ja harjoittelua parhaillaan. Niin kuin viisaammalta kuulin, että noutajan kanssa kannattaa noutohommat aloittaa ensimmäisenä, että kaiken muun ehtii myöhemmin. Noh, me olemme ehtineet vähän juurikin sitä kaikkea muuta, mutta nyt alkaa todenteolla noutohommat täällä päässä.

On niin hurjasti kerrottavaa, ettei tiedä mistä seuraavaksi kertoisi, mutta taidan jättää Pyhätunturin mökkeilyn omaan osioonsa ja siihen liittyvän kuvamateriaalin myös tuonnemmaksi.

Ai niin, ja Piina on käynyt ensimmäisillä rokotuksilla ja ensi viikolla on toinen rokotuskäynti edessä. Eläinlääkäri kehui kovasti Piinan rakennetta ja käytöstä *punastuuhan tässä ihan* Piina on kuulema todella fiksun oloinen koira. Noh, oltiinhan sen kanssa jo tehtykin jotain, eikä vain annettu temmeltää kuinka sattuu. Pöydällä oloa oli harjoiteltu myös ja kavereita olen pyytänyt silloin tällöin katsomaan Piinan hampaita. On kyllä todella tottunut käsittelyyn smile

Viikko käyntiin :)

Posted by picolinan at 05:26 AM on April 21, 2008 Comments comments (0)
Ihanan kirpsakka ilma oli aamun ensimmäisellä lenkillä, on se niin mukavaa, kun on kevät ja linnut laulaa. Tuntuu maanantaitkin paljon mukavammilta mitä normaalisti, kun lumet sulaa kohisten ja aurinko paistaa.
Tämän aamun lenkillä nähtiin ensimmäistä kertaa muita eläimiä. Orava hyppi Piinun ulottumattomissa pitkin mäntyjen oksia, mutta Piinu kyllä huomasi kumman otuksen. Seuraavaksi varikset aiheuttivat suuren ihmettelykohtauksen. Suuret linnut tuntuivat hiukan pelottavilta aluksi. Saapa nähdä mitä mieltä Piinu on sitten, kun saa mokonan nokkansa eteen tutkittavaksi.

Tänään paljastui, että Piina on sisäistänyt luoksetulokäskyn. *hurraa*. Tottelee käskyä välittömästi sen kuultuaan ja vauhdilla tulee luokse. Turhan paljoa en kuitenkaan kutsu luokse, vain silloin tällöin, jotta ei vain käy tylsäksi. Aletaan jonkin ajan kuluttua lisäämään häiriöitä kutsumistilanteisiin. On kyllä huomannut, ettei tuo tyttö paljon häiriöistä välitä smile Lenkeillä on otettu istumista ja katsekontaktia, kun vieressä on mekastanut traktori ja tänään meni toinen koirakko läheltä ohi. Saapa nähdä mitä mieltä ollaan sitten, kun kuvioihin astuu joukko kivoja ihmisiä! Piinu rrrakastaa kaikkia...

Aurinko paistaa ja linnut laulaa <3

Posted by picolinan at 05:44 AM on April 19, 2008 Comments comments (0)
Tänään herättiin seitsemän aikaan aamulla ja olipas mukava herätä, kun yöllä ei ollut yhtään pissaa tarvinnut tehdä. Yleensäkin Piinu on nukkunut todella hyvin yön, ilman heräilyä. Minä puin vuoteen päällä ulkovaatteet, jotta Piina ei lähde haahuilemaan lattialle, pissa olisi saman tien lorahtanut. Tultiin kyllä takaisin nukkumaan aamupakkasesta ja vasta puoli yhdeksältä päivä lähti käyntiin, söimme aamiaiset ja ruoan laskeuduttua, pakkasimme kamat metsälenkkiä varten.
Ulkona on niin kaunis ilma, että kyllä kelpasi käyskennellä pitkin hankea aamun pikku pakkasessa. Oltiin melkein tunti tutkimassa uusia alueita ja kamera lauloi vähän väliä. Innolla odotan, että saan kuvat purettua koneelle smile

Tänään sain Piinun kulkemaan oikein kauniisti hihnassa. Aikaisemmin ollaan menty vain muutamia askelia, mutta nyt mentiin oikein pitkä tienpätkä, niin kuin vanha tekijä. Metsäretken päätteeksi tuon hihnatreenin jätin, jotta pahimmat riekkumisvimmat olisi siellä metsässä ja pääsisin paljon palkkaamaan nätisti kulkemisesta. Hyvin toimi.

Nyt tämä koirakko hipsii uudelle metsäretkelle ja suklaan hakureissulle ;)

Viikonloppu <3

Posted by picolinan at 02:08 PM on April 18, 2008 Comments comments (0)
Viikonloppu se saapui vihdoin. Tänään oli siivouspäivä, ensimmäinen kunnon siivous Piinun aikana. Piinuli piti huolen, ettei siivoaminen käynyt tylsäksi, piti jo väliin komentaa tyttö pois häiritsemästä. Imuriahan Piina ei pelkää (mitähän tuo pelkäisi), joten sitä alkoi nyt ensimmäistä kertaa jahdata, mutta neuvokas mami pysähtyi joka höykkäyksellä ja näin sain erävoiton imurin kanssa Piinasta. Piina hoksasi aika äkkiä, että imurin suulake pysähtyy välittömästi, kun sen luokse menee, joten tytteli tyytyi katselemaan imurin toimia kauempaa. Mutta auta armias, mikä riemu repesi, kun lattia luutu varsineen tuotiin kehiin. Vaikka luuttuamisvedessä oli pesuainetta, niin ei paljoa haitannut menoa, kun Piinu hyökki luutun kimppuun. Yritin luutun kanssa samaa taktiikkaa mitä imurilla, mutta äkkiä huomasin pesuveden olevan jo kylmää, kun vasta muutama neliö oli luututtu. Pysähtelytekniikka ei purrut. Oli pakko viedä neiti hetkeksi rauhoittumaan kylpyhuoneeseen, ja sillä välin nykäisin siivun lattiaa luutulla. Neitihän ei ole moksiskaan hetken eristämisestä, siksi viitsin sen laittaa hetkeksi kylpyhuoneeseen. Piina ei siis ala vinkua tai itkeä, eikä raavi ovea, vaan odottaa rauhallisena. Kun oven aukaisee, tepastelee sieltä rauhallinen Piinuliinu. Aivan mahtavat hermot on tuolla otuksella.

Tänään sain olla oikein ylpeä pienestä Liinuliinusta. Olimme tulossa pieneltä hihnatreenikävelyltä ja pihassa päästin vapaaksi kirmailemaan. Olin alaovella ja joku nuori poika siinä poltteli tupakkaa, Piinu jäi hankeen kauemmas ja poika tokaisi, ettei pentu tahdokaan tulla sisälle. Pojalle siinä tokaisin vain, että haluaa se ja sen jälkeen ensimmäistä kertaa käytin luoksetulokäskyä paikallaan olevaan Piinuun. Meni kaksi sekuntia ennen kuin Piinu hoksasi, mutta vauhdilla tultiin ja voi sitä riemua, kun mami oli niin ylpeä pienen suorituksesta. Nyt taas tehdään ainakin 50 syöteharjoitusta ja vasta sen jälkeen, ehkä uskallan kutsua paikaltaan.

Jos joku ei tiedä, mitä käskyn syöttäminen tarkoittaa, niin kerronpa sen tässä myös.
Kun pentu juoksee sinua kohden, sanot selkeään ääneen luoksetulolle valitsemasi vihjesanan (esim. tule tai tänne) silloin, kun pennun vauhti on huipussaan. Pennun saavuttua luokse, palkitaan se ylitsevuotavilla kehuilla ja lisäksi makupaloin, jos niin haluaa. Pihalla on helppo saada pentu kirmaamaan vauhdilla luoksesi, kun itse hiukan juokset pennusta pois päin, sen ollessa jo muutenkin pienen matkan päässä. Kymmenien ja taas kymmenien toistojen jälkeen, alkaa pentu yhdistää vihjesanan vauhdikkaaseen luoksetuloon. Piinan kanssa ollaan käskyä syötetty noin 70-100 kertaa ennen, kuin tapahtui tuo ensimmäinen luoksekutsu virallisesti. Reagointi oli hidas, mutta muuten oikein mallikas suoritus. Harjoittelut jatkuvat tiiviinä smile

Viikonloppuja!

Matolääkettä ja muuta kivaa

Posted by picolinan at 03:53 AM on April 15, 2008 Comments comments (0)
Eilen illalla olikin jännää kaiken kaikkiaan, voi taivas tuo penska säikäytti mamin aivan totaalisesti. Olimme iltakävelyllä tuolla lumisessa metsässä, oli kyllä riemukasta menoa Iinuilla puuterilumessa ja kaukaisten aura-autojen piippailua ihmetellessä. Siinä kotia päin kulkiessa pikku Iinui hävisi yhtäkkiä, olin saada erään tietyn halvauksen siihen paikkaan, kun huomasin pienen kadonneen. Käännyin takaisin ja heti älysin ojan, jonka sillan ylitse olimme kävelleet. Ojassa on sillan vieressä avanto ja jää on 40cm paksu, jonka jälkeen on ilmatilaa 30cm. Siellä ojassa ei onneksi ole kuin tilkka vettä pohjalla, mutta pelkäsin, että likka lähtee tutkimaan jään alustaa. Jäljethän sinne avannolle meni ja pikku Iinui parka siellä tassut märkänä räpisteli jään reunaa vasten, mami sitten niskasta kiskoi pienen kuiville.
Missään vaiheessa, ei Piinu ilmoittanut olevansa jotenkin hädässä, ei uikuttanut missään vaiheessa, ei siis mitään sanonut. Päästyään kuiville, Piinu vain pylkki hurjalla vauhdilla muutaman metrin ja jäi tuijottelemaan mamia. On tuolla pennulla vain rautaiset hermot, ei ollut minällänsäkään koko touhusta, vaikka loukkuun oli itsensä saanut. Ainut asia mikä Iinuita harmitti, oli märät tassut, joihin lumi pakkautui oikein mukavasti valtaviksi palloiksi smile

Illalla otettiin vähän loishäätöä ja se ei käynytkään ihan niin hienosti, kuin ensimmäisellä kerralla, silloin tytteli natusti pillerin naamaan sen kummempia miettimättä. Illalla sitten oksennettiin ja tänään oli vuorossa uusi lääkeannos, eihän se edellinen ehtinyt vaikuttaa, kun yykättiin ulos. Taisteluksihan se meni, matolääkityksen antaminen. Se onkin ainut asia, mikä on nyt vastenmieliseksi ilmennyt. Kynnet Piinu antaa leikata todella hienosti, mamilla ei vain ollut oikein mahtavaa palkintoa tarjota leikkuun jälkeen. Pitää ensikerraksi ostaa nakkia paketti, niin hurjan hienosti pieni antaa käsitellä, että kelpaa palkita ruhtinaallisesti.

Velvollisuudet kutsuu, joten hyvää ja aurinkoista päivää vain kaikille tasapuolisesti!

Pitkästä aikaa

Posted by picolinan at 07:07 AM on April 12, 2008 Comments comments (0)
Luvattoman kauan on kulunut edellisestä päivityksestä, mutta pieni pentu pitää huolen siitä, ettei aikaa kamalasti jää ylimääräiseen. Joskus, kun aikaa on, niin tulee tehtyä sitten muita keskeneräisiä asioita. Piina on edelleen herttainen oma itsensä, vaikkakin riiviömäiset ominaisuudet omaakin. Ollaan riistaan totuteltu useampaan kertaan ja hyvin Piinuli suhtautuu, osoittaa riittävää mielenkiintoa siipeä kohtaan. Seuraavaksi kokeillaan tuolla ulkona, miten siellä sitten kaiken muun kiinnostavan keskellä riista kiinnostaa. Uskoisin, että se siipi menee kaikesta muusta edelle.

Piinun kanssa on jo hiukan treenailtu istumista ja käskykin ollaan saatu jo mukaan, myös ulkona toimii kuin rasvattu smile Istumista ei sen kummemmin tarvinnut opettaa, kun Piinu istuu joka hiivatin tilanteessa, niin aloin vain vahvistaa palkkauksella valmista toimintaa. Luoksetuloa otettiin alkuun sisällä ja ulkona ei vaadittu mitään. Nyt on luoksetuloharjoittelua otettu myös ulkona ja nätisti alkanut toimia. Toki ollaan vasta harjoitteluvaiheessa ja käskyä vasta 'syötetään' silloin, kun Piinu porhaltaa vauhdilla luokse. Piina tulee luokse ja tällää saman tien perseen kenttään, hah. Piina tosiaankin siis todistettavasti istuu joka ikisessä tilanteessa... Tuleekohan tästä vielä ongelma? Hah. No, ei nyt sentään.

Piina on kasvanut hurjasti hetkessä! Olin sopinut Liinulin kanssa, ettei kasveta enää, mutta penneli meni ja perui sopimuksen. Piinu on jo iso tyttö, arviolta 5kg. Kasvukuvia on otettu ja niitä lisäillään tänne sivuillekin, kun on muutama laittaa kerralla. Seisomaan tuota tyttöä ei ole, hyvistä yrityksistä huolimatta saatu, mutta jonkimoista harjoittelua on kehitetty siihenkin.

Nyt tämä tältä erää ja alamme Piinun kanssa miettiä miten Kärppien käy smile Piina on virallinen maskotti täällä big grin

Pissaa, pissaa ja vielä kerran pissaa :)

Posted by picolinan at 02:57 AM on April 03, 2008 Comments comments (0)
Oi tätä autuutta, pennut ovat niin suloisia, pörröisiä, herttaisia, pehmoisia pissakoneita. Nyt on tämäkin koiranomistaja päässyt jyvälle sisäsiisteyskoulutuksesta. Alkuun tuntui, etten mitenkään kerkiä joka pissaa ennakoida, mutta muutamassa päivässä minusta on tullut PRO. Kakkaa ei ole sisälle tehty, kuin yksi kerta saapumispäivän iltana, pissaa taas senkin edestä. No, sallittakoon se minulle, etten tosiaan älynnyt alkuun, että on pakko pitää melkein täysi vaatevarustus koko ajan päällä. Takin pukeminen on oikeastaan aivan turhaa pikapissatukselle, mutta senkin yritin epätoivoisesti alkuun saada päälle. Pääasia, että olen nyt oppinut jotain. Ensi alkuun oli todella raivostuttavaa lähteä ulos, kun on niin saikkaaminen kolmannesta kerroksesta tuonne pihalle, nyt siitä on tullut niin rutiinia, että ei haittaa enää pätkääkään. Mukava tunne joka kerta, kun ehtii saada pennun pihalle pissalle ja lattia on sisällä säästynyt.

Aamulla aikaisin hyrskyytettiin pesukonetta ja Piinu sitä ihmetteli hetken ja häipyi taas omiin juttuihin. Pölynimuri on ollut esillä lattialla koko ajan ja sitä on pidetty käynnissä muutaman kerran ennen varsinaista imuroimista. Piinu ei ole enää moksiskaan imurin metelistä vaan makoilee paikallaan sen näköisenä, että 'Viitsitkö mami laittaa sen rakkineen kiinni, tai edes volumea säätää hippusen pienemmälle'.

Mitä nyt tässä Piinaa seurannut erilaisissa tilanteissa ja tässä kotosalla, niin vaikuttaa erittäin lupaavalta harrastuskoiran alulta. Piina on harkitseva ja ottaa kontaktia todella hyvin. Mamilla on vain ollut hiukan vaikeuksia keksiä joka kerta jotain hauskaa tai erikoista, kun Piina on oma-aloitteisesti ottanut kontaktin. Piina ei sähellä ja kohella yhtään, vaan on aina tarkkaavaisena seuraamassa tilanteita. Tuo piirre saisi jäädäkin, ettei iän myötä ala sähläämään jaloissa. Onhan se vasta ihan pieni pentu, joten todellakin tulee tilanteet muuttumaan, mutta kuitenkin nyt vaikuttaa oikein hyvältä. Ihana pentunen on Piinuliinu <3

Tänään taidetaan matkata Ouluun ja päästään siellä tutustumaan riistaan, pakkasessa odottavat pari siipeä, itseäkin oikein jännittää, kuinka tulee pieni suhtautumaan riistalinnun siipeen.

Ruokataistelua ja ensimmäinen koirakaveri :)

Posted by picolinan at 06:01 AM on April 01, 2008 Comments comments (0)
Piinu on vakaasti sitä mieltä, että nappularuoka on syvältä jostain. Tänään otettiin lounasaikaan erävoitto Piinusta, kun ruoka yllättäen maistui. "Routa porsaan kotiin ajaa", niinhän sitä sanotaan.
Olin huolesta sekaisin, kun neiti ei yksinkertaisesti suostunut syömään eilen oikeastaan ollenkaan. Yöllä heräsin kolmen aikoihin neidin masun murinaan ja kurinaan. Oli kyllä kamalaa kuunneltavaa. Tänään sitten aamusta ei tahtonut maistua edelleenkään, kirosin jo aika moneen kertaan tuon penskan big grin Myöhemmin lounasaikaan Piinulle tarjosin muutaman kuivan nappulan palkinnoksi istumisesta, vaikkei varmasti vielä kamalasti älyä syy-seuraus juttuja, mutta kumminkin. Tässä oli tarkoitus saada ruokahalu heräämään ja niinhän siinä totta vie kävi! En olekaan aivan tyhmä. Tarjosin ruokakuppia melkein heti perään, kun Piina alkoi haistella joka puolelta lisää ruokaa. Maistui koko annos ja vielä toisesta kiposta santsiannos päälle.

Piinu ei ruokailun jälkeen näyttänyt niin luikerolaihalta, että sen kanssa uskalsi mennä ihmisten ilmoille taas. Olisi muuten porukka surkutellut laihaa pentua, hah. Luulleet, että nälässä pidän penneli parkaa.
Talon takaa pääsee kätevästi kivalle metsäpalalle, jossa vaihteleva maasto. Ei mennyt kauaa, kun kaukana näkökentässäni alkoi siintää koirakko. Näin pienen gööttimäisen koiran ja nuoren naisen hihnan toisessa päässä. Nainen huikkasi ja kysyi, että voiko päästää koiransa tapaamaan pentuani. Luonnollisesti kysyin, että onhan kiltti ja pitää pennuista, ja sitten menoksi. Piinu oli ensi alkuun hiukan jännittynyt ja syystäkin, ihan uusi ja outo koiratuttavuus. Piinu kipusi hetken haistelujen jälkeen Muskan emännän syliin ja tutustui Muskaan siinä haistellen. Muska on 11kk:n ikäinen göötti/husky/jotain, oikein valloittava pieni koira ja todella gööttimäinen.
Kunhan Piinu tottui ja hoksasi tilanteen, niin alkoi leikkiä ja oikein hurjaksikin yltyi pieni 8 viikon ikäinen pentu. Kyllä tuolla koiralla on luonnetta, se oli tiedossa jo valmiiksi, mutta nyt sen huomasi todella mitä on tulossa. Pienen alkujännityksen jälkeen Piina oli todella rohkea ja reipas. Arkuutta ei ollut ollenkaan, mutta ei myös mitään typerän rohkeaa. Todella hienosti Piina suhtautuu kaikkeen uuteen, vaikka alkuun hetken miettii, mutta miettiminen on hyvästä ;)
Piinu uskaltaa erkaantua minusta hyvin ja Muskan emäntä sanoikin, että hän saikin näköjään uuden pennun, kun Piinu lähti leikkien mukaan. Kyllä se Piinu sieltä 7metrin päästä kuitenkin mamin luokse pörhelsi, kun huomasi, että se porukka lähtee ihan eri paikkaan <3 On se mamin Rakas, pieni Liinuliinu.
Voitte kuvitella, että nyt maistuu unet penskalle!

Piinuliinu pikkuisen matka uuteen elämään :)

Posted by picolinan at 12:46 PM on March 30, 2008 Comments comments (0)
Tähän on nyt tultu, vihdoin. Piina on saapunut uuteen kotiinsa Rovaniemelle ja olihan pikkuisella varmasti jännittävä matka. Nummelasta aamulla lähdettiin autolla päristämään kohti Helsinkiä, taisi olla kello 06.30 tuolloin. Piinu on tottunut automatkailija, joten matka taittui mukavasti sylissäni köllötellen. Helsingin juna-asemalle saavuttiin 07.15 ja pikkuisen kanssa riennettiin junamaatille lipun ostoon. Ihmiset ihastelivat pientä oikein ääneen ohi kulkiessaan, monet "aawwwit" tuli kuultua ihan lyhyen tepastelun aikana. Onhan tuo pikku punanenä jotain niin käsittämättömän suloista, että odotettavissa oli suuri kansansuosio. Harmi, kun koirasta ei voi tulla presidenttiä, tuossa olisi varma vaalivoittaja, hurmaa ihan jokaisen.

Takaisin asiaan Sanna smile Junaan astuttiin hieman ennen aamu puoli kahdeksaa ja Piinu oli oikein esimerkillinen pieni karvakuono matkustushommissa. Piina on todella rohkea, mutta tollerimaisen pidättyväinen vieraita kohtaan. Oikeastaan mitään ei pelätty missään vaiheessa, vaan reippaasti höristeltiin korvia, jos nyt jotain jossain päin tapahtui. Piina on uusissa tilanteissa todella reipas ja uskon, että tulee olemaan lystiä totuttaa sitä uusiin tilanteisiin ja paikkoihin. Junamatkan ajan oltiin koko ajan vapaana, joko lattialla tai penkillä. Matka meni todella upeasti ja uskon, että seuraavakin on yhtä mieluisa.
Rovaniemellä tilattiin taxi ja matkattiin uuden kodin pihaan. Piinu oli ensimmäisiä kertoja hihnassa ulkona tänääm ja se yritti venkoilla hihnasta vain pienen hetken. Oli oikein kummissaan kapistuksesta ja jähmettyi ensi alkuun paikoilleen istumaan. Aivan pienellä houkutuksella, pieni kuitenkin lopetti 'höpöttämisen' ja tuli oikein hienosti perässä. Hiukan nuuskuteltiin pihamaata ja kakkeloitiin mukavasti ulos.

Rappukäytävässä ihmeteltiin hajuja kovasti, hihnassa tuntui taas pienen hetken ikävältä, mutta jälleen pieni houkuttelu ja oikein vuolaat kehut liikkeellelähdöstä, niin johan oltiin polleana taas. Hissiin hypättiin ilman sen kummempia poppaskonsteja. Tuo vanha hissin rämä pompauttaa lopussa kivasti ja olin hieman odottanut, että Piinu saattaa hiukan säikähtää sitä, mutta jälleen oikein hienosti meni sitten sekin. Kaikki on täällä piinulle uutta ja kovasti tutkittiin paikkoja, sekä minun seurassa, että ihan yksin uskalsi Piinu laukkoa ympäri huushollia heti, kun sain hihnasta irroitettua. Vaikka Piina onkin rohkea, se ei silti lauko suin päin uusiin tilanteisiin, vaan miettii pienen hetken ja toimii sitten.
Piina vaikuttaa todella kiltiltä, vaikka vallaton onkin. Lopettaa välittömästi pahan teon, kun vain kiinnitän sen huomion itseeni, sekä pahanteko unohtuu saman tien.

Jos jotain ei niin hyvää mainitaan, niin pikku kitinää on ilmoilla leijunut. Saattaa olla hämmennyksestäkin johtuvaa, mutta hieman on jo nähnyt, että esim. kuumeen mittaus aiheuttaa sellaisen huutomyrskyn, että kiekkoleijonatkin kalpenee.

Nyt me alamme Piinun kanssa jatkamaan leikkiä, joka on ollut meneillään tämän blogikirjoituksen aikanakin. Ruokakin saisi alkaa nyt maistua neidille. On nirsoutta ilmassa...

Hyvää palmusunnuntaita!

Posted by picolinan at 09:15 AM on March 16, 2008 Comments comments (0)
Kerrassaan ihanaa sunnuntaita kaikille tasapuolisesti. Rovaniemellä se aurinko paistaa rallattaa niin kovin, että voisi luulla sen laulavan. Alman kanssa tuossa joku aika sitten tultiin oikein rattoisalta jäälenkiltä. Ensinhän täällä oli ne oikein pääsiäismäiset pluskelit, ja nyt sitten rapsahti kunnon yöpakkanen, niin oli lysti lenkkeillä kantavalla hangella. Hanki oli niin kantava, että oikein juoksuksi piti väliin laittaa. Huomaa kyllä, kuinka on kunto kasvanut muutamassa viikossa huimasti, vaikkei se huono ole ollutkaan. Siellä sitä juostiin hurjat toppavarusteet päällä, eikä tuntunut ihan missään. On kyllä mahtava keli, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tiedossa vielä pitkä jäälenkki ennen auringonlaskua, jos sitä vaikka innostuisi ottamaan kamerankin mukaan.

Ja pikku Liinulikin on tänään 6viikon ikäinen pikku kakara smile Onkohan tuo mennyt kasvamaan hurjasti viime näkemästä...? Kovasti siellä ainakin touhotetaan kasvattajamamin iloksi, sanomalehdet kuulema ovat ainakin saaneet kyytiä big grin Terveisiä vain sinne Nummelaan koko laumalle ja erityisesti pikku Liinulaiselle (ja todellakin, rakkaalla lapsella on monta nimeä).



« View Newer Posts | View Older Posts »

Rss_feed