On se vain niin mukavaa tuo luonnossa liikkuminen, ei ennen tullut liikuttua kaupungin metsissä ollenkaan, mutta Piina on tuonut tervetulleen tuulahduksen tapoihin. Piinan kanssa kyläiltiin porukoiden luona pari päivää, äiti oli niin mielissään, kun Pikku Liinu tuli kyläilemään. Myllyojalle tutustuttiin uusiin metsikköihin ja yksi vasta karsittu metsä nousi Piinan suosikiksi. Tämä raivattu metsä oli pullollaan kaadettuja pajupensaita ja riemukos siitä syntyi, kun Piinu hoksasi kuinka kivaa on hyppiä niiden yli. Siinä oli mamilla hymy korvissa, kun pieni oli niin hurjan onnellinen. Piina ei voinut muuta, kuin kurmuuttaa edes takaisin hurjalla vauhdilla ja vaikka oli aivan läkähdyksissä pariin kertaan, niin pakko oli vielä parit spurtit ottaa. Näki kyllä, että tämä pentu tulee rakastamaan agilityä ja erityisesti hyppyrata tulee olemaan sen mieleen.
Tänään käytiin hieman uusilla mailla Patelassa asti ja siellä päädyttiin rantaan, jossa Piinu hurjasteli kaislikossa, kuin kunnon tolleri konsanaan. Silkkiuikkupariskunta lipui rantaan kohden hyvin kiinnostuneen näköisinä, Piinu sai siis linnuissa oikean reaktion aikaan. Olihan pieni väsynyt, mutta onnellinen pikku rantaseikkailun jälkeen. Mihinhän sitä seuraavaksi...
Piina on hyvin nopeasti oppiva ja kuuliainen kuin mikä. Pienen kanssa otetaan päivittäin tottelevaisuusharjoituksia metsissä ja lenkillä. Liikaa en toki stressaa, vaan ihan yksinkertaisella 'istu-maahan-odota' meiningillä mennään. Hurjasti ollaan ihan pienestä lähtien esim. 'seis' käskyä opeteltu ja se toimii nykyään aivan ihailtavan hienosti. Piina pysähtyy kuin seinään ja jää odottamaan paikalleen, jotta heitän makupalan/kävelen luokse/annan uuden käskyn. Odotan oikein innolla, että päästään kursseille hyvään ohjaukseen.
Taisin jo viimeksi mainita, että hampaat varisee jo hyvää vauhtia. Ylhäällä edessä pilkistää jo pari uutta hammasta ja alhaalta on nyt kolme lähtenyt. Perjantaina olisi eläinlääkäriin meno rokotuksiin jälleen, saapa nähdä käyttäytyykö Piinu yhtä hienosti, kuin viime kerralla.